Etäily ja tunteet
Oma arki on viimeisen kuuden kuukauden aikana muuttunut valtavasti. Pienen epätietoisuuden, arjen toimimattomuuden ja epämukavuusalueen kautta kulkemisen jälkeen uusi arki on tuonut tuottavuutta ja mielekkyyttä. Kehittyneen teknologian ja laitteiden sekä järjestelmien käytettävyyden avulla muuttuneen arjen kohtaaminen on ollut lähes helppoa – ainakin jälkikäteen ajateltuna.
Digitaalinen työpaikka, jonka antimia on voinut hyödyntää myös yksityiselämässä yhteydenpitoon ja asioiden hoitamiseen ajasta ja paikasta riippumatta on ollut kiistatta avainasemassa. Kuitenkin sosiaalisena tapauksena minulle on ollut haastavaa luopua niin suurelta osin normaalista fyysisestä kontaktista ihmisten kesken.
Etäily teknologian avustuksella vie osan inhimillisyydestä niin siviilielämässä kuin töissäkin. On haastavaa aistia toisen ihmisen tuntoja, elekieltä, fiiliksiä… varsinkin jos ei ole näköyhteyttä ja mahdollisuutta katsoa silmiin. Henkilöiden väliltä jää helposti pois tärkeä kehonkieli sekä eleet. Kommunikaatio- tai palaveritehokkuus voi tietyllä tavalla kasvaa, mutta vääjäämättä tilanteesta jää inhimillistä rikkautta pois. Hyvät työkalut, laitteet ja järjestelmien saumaton toimivuus tuovat helpotusta, jos niitä käytetään tarkoituksenmukaisesti.
Yleinen fiilis ja viesti kentältä on, ettei fyysistä tapaamista tai kommunikaatiota kasvotusten voida täysin korvata etäilyllä. Olemassa olevien, käynnissä olevien asioiden hoito onnistuu teknologia-avusteisesti. Uuden luominen, uuden aloittaminen, todellinen kommunikointi tai syvempi dialogi onnistuu kasvotusten, ihmisten vuorovaikutuksessa parhaiten.
Luottamuksen saavuttaminen edellyttää inhimillistä kokemusta, joskus fyysistä kontaktia tai ainakin fyysistä läsnäoloa. Luottamus prosesseihin ja työkaluihin on tärkeää, mutta meidän pitää yhdessä löytää tasapaino, se kuuluisa kultainen keskitie face to face -tapaamisten ja teknologiatehokkaan asianhoidon välillä. Tapaamisten tavoite on luonnollisestikin löytää osallistujien yhteinen päämäärä. Samoin on tärkeää sopia yhdessä, onko tarkoituksenmukaista tavata kasvotusten vai otetaanko teknologiaa avuksi tapaamisen järjestämiseksi.
Tosiasia valitettavasti on, ettei kaikilla ole vallitsevassa tilanteessa käytettävissä teknologiaa tai osaamista teknologian käyttämiseen. Tällöin ihmisten kohtaaminen ja sosiaalisuus arjessa ei ole sujuvaa. Autetaan läheisiämme tässä. Ollaan läsnä.
