Siirry sisältöön
Takaisin Uutiset
Uutiset16-09-2022

Käyttämättömät tietokoneet hyötykäyttöön ukrainalaisille

Pieni tarina auttamisen halusta, jolla on suuri merkitys. Atea vei tietokoneita ukrainalaisille koulunkäyntiä ja läheisten kanssa yhteydenpitoa varten.

Tämä tarina sai alkunsa Facebookin postauksesta, jossa Lahdessa asuva taideasiantuntija Heli Kauhanen kyseli, oliko jollain sattunut jäämään käytettyjä tietokoneita hyllyihin. Helillä oli ajatuksena kerätä ja lahjoittaa tietokoneita eteenpäin ukrainalaisille ja Helin poika Julius auttaisi tietokoneiden kanssa. Julius on suorittanut IT-alan opintoja elektroniikka-asentajana, ja hänellä on jo pienestä asti ollut intohimo kaikkeen it:hen liittyvään.

Atean Head of Digital Workplace Solutions Petteri Kauria huomasi entisen lukiokaverinsa Helin postauksen ja halusi auttaa. Atean Suomen pääkonttori on muuttamassa syksyn aikana uusiin toimitiloihin ja Petteri tiesi, että muuttosiivouksen yhteydessä oli jäänyt kannettavia tietokoneita tarpeettomina hyllyihin. Tyypillisesti koneet olisi viety Atean omaan kierrätyspalveluun mutta tällä kertaa Petteri sai idean koneiden paremmalle käytölle.

Petteri kertoi idean ylimääräisten koneiden lahjoittamisesta Helille, joka innostui ajatuksesta. Idea ja ajatus kehittyi siihen, että tietokoneet päätettiin tuoda atealaisten toimesta Lahteen ja tietokoneet annettaan henkilökohtaisesti eteenpäin ukrainalaisille hyötykäyttöön. Helin poika Julius auttaisi koneisiin liittyvissä teknisissä asioissa, kuten koneiden puhdistuksessa, asennuksissa sekä muissa tarvittavissa asioissa.

Matka Hennalaan ja kohtaamisen merkitys

Tuumasta toimeen ja tekemistä vaille valmista. Heli, Julius, Petteri, Atean Content Manager Heini Pekkala, Anu ja Eero tapasivat Lahden Hennalassa. Anu Laine ja Eero Salonen olivat hankkineet Hennalasta jo ennen koronaa entisen varuskunnan rakennuksia, joissa nyt pariskunta tarjoaa kodin noin 60 ukrainalaiselle. Tarkoitus on mahdollistaa uusi koti 250:lle, jos Anun ja Eeron suunnitelmat toteutuvat.

Hennalassa atealaiset vastaanottaa kauniit auringonsäteet ja iloiset ihmiset. Yksi heistä on Ludmila Karpenko, joka saapui Suomeen vuoden 2022 maaliskuussa seitsemän perheenjäsenen ja läheisten kanssa. Ludmila on englannin kielen opettaja ja hänen miehensä on Ukrainassa taistelemassa. Ludmila heräsi helmikuussa aamuyöstä hyytävään tekstiviestiin, jossa sodan kerrottiin alkaneen. Hän herätti miehensä, joka ei aluksi juuri unesta heränneenä uskonut kuulemaansa todeksi. Sota oli todellakin alkanut, elämä muuttui silmänräpäyksessä.

Yötä seuraavat päivät kuluivat epäuskossa ja jotain olisi tehtävä. Sosiaalisessa mediassa useat ukrainalaiset etsivät apua ja avuntarjoajat vastasivat kutsuihin. Ludmila saapui Suomeen Puolan kautta, jonne hän ja kanssamatkustajat saivat kyydin Ukrainasta. Kaksi suomalaista miestä, Aki ja Janne, hakivat heidät Puolan rajalta kahdella autolla Suomeen, jossa sosiaalisen median julkaisun vaikutuksen myötä, matka toi heidät lopulta Hennalaan.

Millaista arki on Hennalassa?

Ludmila kertoo, että Atealta saadut tietokoneet tulevat tarpeeseen ja koneita aiotaan käyttää pääsääntöisesti etäkouluun, koulutehtävien tekemiseen, opiskeluun, päivittäisten asioiden hoitamiseen, töiden hakemiseen sekä yhteydenpitämiseen läheisiin Ukrainassa.

Hennalassa asuu niin lapsia kuin aikuisia. Arki pyörii erinäisten arkipäiväisten toimien parissa, kuten lapsilla koulunkäynnissä. Ukrainalaiset lapset käyvät koulua niin Suomeen kuin Ukrainaan ja tietokoneet tulevat helpottamaan huomattavasti heidän koulunkäyntiään. Koulun jälkeen Hennalan piha ja erityisesti grillikatos kutsuvat kaikkia asukkaita viettämään yhteistä aikaa, niin leikkien, pihatöitä tehden kuin grillaten. Anu ja Eero olivat esimerkiksi järjestäneet ukrainalaisille Ukrainan itsenäisyyspäivän juhlat.

Mitä tulee tapahtumaan lähiaikoina, sitä meistä ei tiedä kukaan. Ainoa toive on, että sota päättyisi pian ja Ludmila sekä muut läheiset pääsevät jälleen halaamaan Ukrainaan jääneitä rakkaitaan.

 

In English:

This story started from a Facebook post where Heli Kauhanen, an art expert living in Lahti, asked if anyone had used and non-needed computers to be donated. Heli's idea was to collect and donate computers to the Ukrainians and Heli's son Julius would help with the computers. Julius has completed IT studies as an electronics sampler and has had a passion for everything IT-related since he was a child.

Atea’s Head of Digital Workplace Solutions Petteri Kauria noticed his former high school friend Heli's post and wanted to help. Atea's head office in Finland, Vantaa is moving to new premises during the fall, and Petteri knew that during the move-in cleaning, some extra laptops had been left unused on the shelves. Typically, the leftover laptops and other electrical devices would have been taken to Atea's own recycling service GoITLoop, but this time Petteri got an idea for a better use of the devices.

Petteri told Heli that Atea had extra laptops to be donated. The original idea and thought about the donation developed into a plan: the extra laptops will be brought to Lahti by the people of Atea and the computers will be personally given to the Ukrainians for better use. Heli's son Julius would help with technical matters related to the machines, such as cleaning the data storages, installations and other necessary matters.

Heli, Julius, Petteri, Atea’s Content Manager Heini Pekkala, Anu Laine and Eero Salonen met in Hennala, Lahti. Anu and Eero had already acquired former army-owned buildings in Hennala before the corona virus, where the couple now provides a home for around 60 Ukrainians. The purpose is to enable a new home for 250, if Anu and Eero's plans come true.

Beautiful rays of the sun and happy people welcome Petteri and Heini to Hennala. One of the smiling and warm-hearted people is Ludmila Karpenko, who arrived in Finland in March 2022 with seven family members and loved ones. Ludmila is an English teacher, and her husband is fighting in Ukraine, with no former experience as a soldier. In February, Ludmila woke up in the morning to a chilling text message that said the war had started. Ludmila woke up her husband, who at first, having just woken up from a dream, did not believe what he had heard. The war had really started, life changed in the blink of an eye.

The days after the night passed in disbelief and something had to be done. On social media, many Ukrainians were looking for help, and aid providers answered the calls. Ludmila arrived in Finland via Poland, where Ludmila and her fellow passengers got a ride from Ukraine. Two Finnish men, Aki and Janne, picked them up from the Polish border in two cars to Finland, where, due to the influence of the social media publication, the trip finally brought them to Hennala.

Ludmila says that the computers will come in need and the machines are mainly going to be used for the children's distance school to Ukrain, to do schoolwork and to keep in touch with loved ones in Ukraine and to look for jobs. Both children and adults live in Hennala. Everyday life revolves around various mundane activities, such as children going to school, doing housework and so on. Ukrainian children go to school both in Finland and Ukraine, and computers will make their schooling much easier. After school, Hennala's yard and especially the barbecue shed invite all residents to spend time together, whether playing, doing yard work or grilling. For example, Anu and Eero had organized the Ukrainian Independence Day celebration for the Ukrainians.

As for what will happen in the near future, none of us knows. The only hope is that the war will end soon, and Ludmila and other loved ones will be able to hug their loved ones left in Ukraine again.