Laddar meny
Kuva: Kaisa Siren

Napapiirin it-sankari

Artikkeli 2017-05-23
Aurinko nousee Rovaniemellä tähän aikaan vuodesta jo varhain. Miikka Korhonen juo kotonaan aamukahvia jännittävissä tunnelmissa. Edessä on taas yksi tärkeä ja kiireinen työviikko.

Ratkon työkseni ongelmia ja järjestelen asioita – aika usein minun täytyy olla luovakin. Joillakin asiakkailla on murheita, toisilla taas kovia tavoitteita. Normiviikon aikana on viitisen asiakastapaamista. Autossa tulee istuttua, sillä esimerkiksi matka Rovaniemeltä Ivaloon kestää taukoineen melkein neljä tuntia suuntaansa. Perillä pitää olla tehokas, jotta ehtii illaksi kotiin.

Kun tulin Atealle töihin reilu vuosi sitten, sain tavallaan kaksi kärpästä yhdessä iskulla. Kättä löivät ammatillinen kehittyminen ja ikävä synnyinseuduille pohjoiseen. Asiakaskenttäni kattaa koko Oulun yläpuolisen osan Suomea. Lääniä siis piisaa.

Päivät ovat pohjoisessa pitkiä. Olen tien päällä suurimmaksi osaksi yksin. Matkan aikana puhelin laulaa, sillä työ on minulle paljon keskustelua ja analyysiä. Se onnistuu mainiosti myös autosta käsin. Usein puhun illalla työkavereiden kanssa puhelimessa niin pitkään, että vaimo heittää minua pehmolelulla. Eikä niin leikillään.

Ajattelen jo huomista ja merkittävää asiakastapaamista. Teen vielä viimehetken varmistelut, jotta kaikki asiat olisi varmasti otettu huomioon. Liittyyhän huominen koko alan yleiseen kehitykseen, joka on täynnä erilaisia liittoutumia ja kumppanuusmalleja. Tuntuu hyvältä, kun saa edistää isoja juttuja.

Yön aikana kaupungin yli on pyyhkinyt vuodenaikaan nähden harvinainen lumimyrsky. Kaivan jäisen autoni kinosten keskeltä ja kaasutan kiireesti kohti lentokenttää, jotta en vain myöhästy Helsingin koneesta. Edessä ovat koko päivän kestävät neuvottelut liikekumppaneiden kanssa Vantaan pääkonttorilla.

Kaikki menee putkeen ja suunnitelmat pitävät. Eikun vieraat taksiin ja kotimatkalle. Jään itse yöksi Helsinkiin ja menen illastamaan yhteistyökumppanin kanssa. Seurueeseen kuuluu myös saksalainen tietoturvakonsultti, jonka vaimo neuvottelee miehensä projekteja maailman suurimmille pankeille. Niinpä keskustelu on suorastaan epäsuomalaisen kiihkeää.

Saksalainen haluaa toverillisesti tarjota tuopit ruoan päälle. Toisen jälkeen hän tarjoutuu kustantamaan koko illan ja jatkamaan aamun puolelle. Joudun kieltäytymään kohteliaasti, sillä heti seuraavana aamuna sovittuja tapaamisia. Saksalainen tunnustaa ihailevansa suomalaista työmoraalia.

Pidän huolta siitä, että Lapin ääni kuuluu pääkonttorilla, jossa käyn pari kertaa kvartaalissa. Näillä reissuilla syntyy yhteishenkeä ja paljon sellaista, mitä ei toimivillakaan etäyhteyksillä saa aikaiseksi.

Tällä kertaa agendalla on sisäisiä kokouksia ja kiinnostavia kahvikeskusteluja. Iltapäivällä kollega heittää minut lentokentälle.

Ruuhkaisessa baarissa istuu tuttuja asiakkaita, jotka ovat palaamassa seminaarimatkalta. Liityn seuraan ja haen kolpakon tiskiltä. Rovaniemen koneen lähtöportilla sovitaan, että työasioihin palataan heti, kun reissun pölyt ovat laskeutuneet.

Lentokoneessa odottaa sirkus. 50 espanjalaista turistia osoittaa tyytymättömyyttään lentoyhtiön järjestelmän heille arpomiin istumapaikkoihin. Vieressäni istuu madridilainen siltainsinööri David. Hän odottaa näkevänsä Lapissa lunta. Vakuutan syvällä rintaäänellä, että tätä valkoista ihmeainetta piisaa Napapiirillä. Varsinkin eilisen lumimyrskyn jälkeen.

David väittää, että siltainsinöörin on mahdotonta erottaa työ- ja vapaa aikaa toisistaan. Siltoja kun on kaikkialla, minne mies matkustaa. Yritän samaistua tunteeseen ja suosittelen Davidille ravintolaa Rovaniemellä. Sieltä hän voisi ihailla esteettömästi kaupungin tunnetuinta maamerkkiä, Jätkänkynttilä-siltaa.

Aamulla hoputan saman aikaan lapsia, pesen hampaita ja napitan kauluspaitaa. Puhelin soi vaativasti. Asiakas tavoittelee, joten on pakko vastata. Keskustelu on lyhyt mutta toiveita herättävä. Työpöydällä odottavat vielä reissun aikana kerääntyneet rästit. Kun ne on hoidettu, lähden päivittelemän asiakkaan kanssa kevättä, joka ei tunnu etenevän. Samalla kiistelemme projektimme yksityiskohdista. Tästä tiedämme molemmat, että ollaan lähellä sopimuksen syntymistä. Seuraavana aamuna sähköpostissa odottaakin toivottu viesti. Soitan tiimilleni hyvät uutiset ja toivotan hyvät viikonloput.

Viikonlopuksi puhelimeni menee usein äänettömälle. Mökillä laitan saunan lämpiämään rituaalinomaisella hartaudella. Sitä ennen koko perhe lähtee lumitöihin. Niitä nimittäin riittää.

Kuka?

Nimi: Miikka Korhonen Ikä: 33 Ammatti: Account Manager, Atea Finland Oy Koulutus: Yo-datanomi Syntymäpaikka: Rovaniemi Perhe: Vaimo, 6- ja 4- vuotiaat tyttäret Harrastukset: Lukeminen ja kokkailu. Erityisesti kiinnostavien ihmisten muistelmat ja elämänkerrat.

Atea perceived better if you update your browser. Here you will find a new version of Internet Explorer