Miksi kahvin keittäminen on tärkeää (varsinkin jos on pomo)?

2016-10-19

Sarita Laras
Sarita Laras Director, HR and Communications

Kulttuurin rakentamisessa pätee sama kuin missä tahansa muussakin johtamisessa – sitä saa, mitä mittaa. Periaatteessa perusjuttuja, mutta kuinka moni oikeasti mittaa systemaattisesti tulostavoitteiden rinnalla kulttuuriin liittyviä tavoitteita?

Kulttuuria voi ja pitää mitata. Kun kulttuurista riisutaan glamour ja jargon, jäljelle jää varsin yksinkertainen kysymys: miten asioita on tapana tehdä? Ja kun kulttuuri kerran syntyy teoista, on hyvä määritellä, millaista tekemistä edellytämme ja vaadimme omassa organisaatiossamme ja miten sitä mittaamme.

Unelmieni organisaatiokulttuuri on sellainen, jossa jokainen yksilö ottaa vastuun sekä omien kykyjensä että koko työyhteisönsä kehittämisestä. Kulttuuri on osallistavaa ja työssä on imua, ihmiset energisoituvat toisistaan ja ruokkivat ideankipinöitä niin, että lopulta roihuaa. Johtaminen on linjakasta ja rohkeaa - jatkuvaa dialogia ja palautetta johtajan ja johdettavien välillä.

Olen unelmaani taas yhden askeleen lähempänä, koska päätimme tarttua tähän ja käynnistimme ns. VJ-indeksimittauksen (VJ=Voittajajoukkue), joka mittaa miten kukin toteuttaa yhdessä laadittuja tavoitteitamme arjessa. Kaikki saavat yksilöllisen VJ-arvion ja yhdessä esimiehen kanssa määritellyt henkilökohtaiset kehittymistavoitteet.

Ensin määritimme tavoitteet yhdessä henkilöstön ja esimiesten kanssa. Kulttuuritalkoilla selvittelimme, millaisessa yrityksessä halutaan työskennellä ja millainen työpaikka on ”The Place to Be”. Tavoitteiden kanssa pitää mennä pinnan alle. Ei voi sanoa, että arvostamme ”yhteistyötä”, jos emme ensin yhdessä mieti, millaista tekemistä se yhteistyö oikeasti on. Säännöllisin väliajoin esimies ja henkilö yhdessä arvioivat, miten hyvin tavoite on kunkin kohdalla toteutunut.

Kun tekemistä johdetaan, pomot ovat jälleen avainasemassa. Suurimmat kulttuuria muokkaavat päätökset tehdään arjessa ja päivittäin. Jokainen pienikin päätös vie joko kohti haluttua tapaa toimia tai poispäin siitä. Jos pomo oikoo tai toimii sovittuja pelisääntöjä vastaan, voi olla ihan varma, että tiimiläiset tekevät saman perässä. ”Älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin sanon” on kulttuurintuhooja numero 1.  Yhtään voittajajoukkuetta ei ole saatu aikaiseksi ilman kurinalaisuutta, sattumalla tai toivomalla. Esimerkillä ja teoilla on järisyttävän suuri vaikutus.

No nyt siihen kahvinkeittoon. Meillä on työpaikalla sellainen sääntö, että jos ottaa viimeisen kupin kahvia, keittää sitä lisää. Kuinka monta kertaa pomon tarvitsee ottaa se viimeinen kuppi ja jättää uusi kahvi keittämättä, ennen kuin vallitsee yleinen käsitys siitä, että yhteiset pelisäännöt eivät koske kaikkia? Kerran.