2020-04-07

Etäkoulu on paholaisen keksintö

Näin räväkästi otsikoi Kauppalehti tekemänsä kyselyn tulokset, joiden perusteella erot koulujen, opettajien ja etäopiskelussa käytettävien työkalujen välillä ovat suuret. Osa vanhemmista kokee, että opetus on siirretty vanhempien harteille, ja osa kehuu digiosaavia opettajia vuolaasti ja jopa ihmettelee, miten pystytään näin nopeasti saamaan toimivat etäopetuskäytännöt pystyyn, kun omalla työpaikalla on kaikki sekaisin työntekijöiden ollessa etätöissä kotona.

Olli Rannisto Solution Manager
Murjottava koululainen etäopiskelemassa

Uutisen mukaan kritiikkiä vanhemmilta tuli eniten suunnittelemattomuudesta ja kontrollin puutteesta. Osa vanhemmista koki, että koulunkäynti on siirretty kokonaan heidän vastuulleen ja että osa ohjeista on ollut epäloogisia tai jopa koomisia. Etäopetus on silloin väärä sana, jos ja kun tehtävät vain ilmoitetaan Wilmaan ja vanhempi joutuu ne opettamaan lapselle. Oikea termi lienee silloin kotiopetus.

Koulujen digitalisaatiossa on suuria eroja

Uskoisin, ja tämä on puhtaasti mutua, että suurin ongelma on ollut se, ettei kouluissa tai kunnissa ole missään vaiheessa ymmärretty tehdä minkäänlaista suunnitelmaa tällaisen tapahtuman varalta. Ei yksinkertaisesti oltu missään vaiheessa ajateltu tällaisten olosuhteiden olevan edes mahdollisia. Tilanteeseen jouduttiin niin sanotusti housut nilkoissa. Samalla vanhemmat ja yhtä lailla opettajat ja oppilaat joutuivat täysin uuden tilanteen eteen. Uudet toimintatavat ja epämukavuusalueelle joutuminen on aina vähän epämukavaa ja aiheuttaa närää ja helposti etsimme syyllistä tai syytä oman kehämme ulkopuolelta.

Toinen syy lienee, että vaikka kunnilla ja kouluilla olisi suunnitelma, kyseistä tilannetta on vaikeaa ellei mahdotonta harjoitella etukäteen. Ja väitän, että suuri osa kouluista on onnistunut olosuhteisiin nähden vähintään tyydyttävästi ellei hyvin. Opettajat (joihin olen itsekin lukeutunut), ainakin suuri osa heistä, ovat siinä mielessä ihmeellisiä otuksia, että he pystyvät nopeasti sopeutumaan uusiin tilanteisiin.

Kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa kritiikkiä tulee vahvasti kotoa käsin. Miksi? Omasta mielestäni ainakin alla olevat syyt aiheuttavat tyytymättömyyttä tilanteeseen:

  1. Vanhemmat yrittävät selvitä omista töistään etänä/työpaikoillaan ja lapset ovat kotona, opiskelemassa, ilman koulun tarjoamaa säilytysfunktiota ja fyysistä apua.
  2. Vanhemmat kokevat työmääränsä suureksi, koska joutuvat tukemaan lapsiaan työpäivän aikana koulunkäynnissä, mikä on ihan ymmärrettävää.
  3. Vanhempien ja oppilaiden tietotekniset valmiudet eivät ole ajan tasalla.
  4. Kaikissa kouluissa etätyövälineet tai oppilaiden digitaaliset työvälineet eivät ole ajanmukaisessa kunnossa. Tällainen eriarvoisuus mielestäni on erittäin suuri ongelma.
  5. Kaikilla oppilailla ei ole etätyöskentelyyn tarvittavia välineitä.
  6. Kaikilla opettajilla ei ole tietotekninen osaaminen eikä tietotekniikan pedagoginen käyttö riittävällä tasolla.

Miten valmistaudumme seuraavaan kertaan, kun etäopetusta tarvitaan?

  1. Puhalletaan yhteen hiileen – vanhemmilla ja opettajilla on aina ollut ja on edelleen yhteinen kasvatusvastuu. Tämä tarkoittaa kokonaisuutena sitä, että vanhemmat ja opettajat toimivat aina yhdessä kasvatus- ja opetustavoitteen toteuttamiseksi, he ovat siis samalla puolen pöytää. Joskus tuntuu siltä, että tämä on vähän päässyt unohtumaan meiltä vanhemmilta.
  2. Tehdään kunta- ja koulukohtaiset etäopetussuunnitelmat ja harjoitellaan niitä mahdollisuuksien mukaan. Kun etäopetussuunnitelma on olemassa, etäopetusta harjoitellaan esimerkiksi aina niiden oppilaiden kanssa, jotka ovat poissa koulusta sairauden takia, mutta ovat kykeneviä seuraamaan opetusta vaikkapa Teamsin tai jonkun muun vastaavan etäjärjestelmän kautta.
  3. Kuntien tulee ottaa taloudellinen vastuu oppilaitosten teknisistä ja opettajien taidollisista valmiuksista, jotta kaikilla oppilailla ja opettajilla mahdollisuus saada ja antaa laadukasta etäopetusta. Erittäin monien kuntien talous on kovilla, mutta mielestäni poliitikkojen tulee ymmärtää, että panostus nuoriin ja koulutukseen on aina sijoitus tulevaisuuteen. Myös perusopetuslaki tukee tätä ajatusta, kuten myös OPS 2016, joka jopa velvoittaa tietyssä suhteessa.

    Mielenkiinnolla jään odottamaan Covid-19-viruksen jälkeistä aikaa ja kommentteja kunnista ja kaupungeista, joissa 1:1-malli oppilaiden päätelaitteissa on käytössä ja joissa on otettu laajalti käyttöön Microsoftin, Googlen ja Applen etäopetusta tukevat ekosysteemit.
  4. Opettajille tulee mahdollistaa jatkuva ja riittävä tietotekninen koulutus laitteiden pedagogiseen käyttöön. Tähän sellainen disclaimer, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Ymmärrän tämän problematiikan enemmän kuin hyvin, mutta kuitenkaan sitä ei voi ohittaa. Tällä hetkellä opettajien täydennyskoulutus on kovin eri tasoilla riippuen kunnasta tai kaupungista. Kunnan etäopetussuunnitelman tulisi kattaa myös tämä erittäin tärkeä osio ja kunnan tulisi osoittaa siihen tarvittava rahoitus. Toki opettajankin tulee ymmärtää tietotekniikan tärkeys oppimisen ja yhteiskunnan kiinteänä osana ja löytää motivaatio oman itsensä kehittämisen kyseisellä alueella. Tässä Atean kouluttajaopettajat voivat olla myös apuna.
  5. Lopuksi opettajien (siis ihan kaikkien opettajien) tulee ymmärtää, että teknologian käyttö koulussa ei ole opettajan tahtotila vaan oppilaan oikeus. Suurin osa opettajista onneksi tämän ymmärtää.

Kirjoitukseni tarkoituksena ei missään tapauksessa ole loukata tai syyllistää ketään vaan luoda laajempaa ymmärrystä nykytilanteeseen kouluissa ja miettiä uusia toimintamalleja tulevaisuuteen, jotta maailmanluokan tasoinen koululaitoksemme pysyy edelleen yhtenä arvostetuimpana maailmassa.

Tsemppiä kaikille opettajille ja vanhemmille sekä oppilaille. Pieni kansakunta voi selvitä vain puhaltamalla yhteen hiileen!

Atealla on hyvät mahdollisuudet ja tieto-taito auttaa kuntia ja oppilaitoksia kaikissa tietotekniikkaan liittyvissä asioissa. Ole siis rohkeasti yhteydessä!

Tutustu myös jatkuvasti päivittyvään opetushenkilökunnalle suunnattuun webinaaritarjontaamme.