Viisi väitettä koulujen digitalisaatiosta

Kuulen usein väitteen, että tabletti ei käy kouluun, koska siinä ei ole näppäimistöä. Kyse lienee kuitenkin siitä, että me aikuiset ihmiset olemme juuttuneet siihen, miten me itse olemme joskus oppineet asioita. Poikani kirjoittaa kännykällään yhtä nopeasti kuin minä itse kymmensormijärjestelmällä. En ole ollenkaan varma, onko mekaaninen näppäimistö tai qwerty  esimerkiksi kolmasluokkalaisille paras tekstin syöttömuoto. Käyttäytymismallit muuttuvat valtavalla vauhdilla tekniikan kehittyessä jatkuvasti.

Teemme Ateassa hartiavoimin töitä sen eteen, että saisimme kouluissa aikaan kulttuurisen muutoksen. Se on tavoitteemme. Se onnistuu, kun hyödynnetään koulutusta, elementtejä makers-kulttuurista, oikeita laitteita ja yhdistetään yritys- ja koulumaailmaa hackathon-hengessä. Tuodaan esille, että yhteiskunta toimii nykyään lähes pelkästään tietotekniikan avulla.  

Atean Olli Rannisto on työskennellyt 15 vuotta opettajana ja ollut sinä aikana mukana useissa Turun kaupungin koululaitoksen tietotekniikkahankkeissa. Esitimme hänelle viisi väitettä koulujen digitalisaatiosta.

Opettajan rooli muuttuu perinteisen tiedon jakajasta enemmän fasilitaattoriksi ja oppimisen ohjaajaksi tai valmentajaksi. Opetetaan faktatiedon sijaan oppimisen ja tulevaisuuden (työ)elämän taitoja. Toki faktatiedollakin on oma paikkansa. 

Yhteiskunnan infrastruktuuri on täyttä tietotekniikkaa. Silloin myös koulun oppimisympäristön pitäisi olla samanlainen, jotta se palvelisi työelämää ja vielä koulun penkillä olevien tulevien työntekijöiden elämää. Modernissa oppimisprosessissa voi ja pitääkin yhdistellä asioita yli oppiainerajojen ja tehdä yhteistyötä kollegan kanssa. Monissa kouluissa näin jo tehdäänkin. Samalla voidaan miettiä jo tulevaisuuden työelämän taitoja. 

Koulumaailma tarvitsee lisää läpinäkyvyyttä ja sitä pitäisi kehittää siten, että myös yhteiskunta ja yritykset voisivat olla mukana oppimisprosessissa. Koulu on yhteistyötä siinä, missä työelämäkin.

Miten vastaat digitalisaatiota koskeviin väitteisiin?

1. Muutosvastarinta on kovaa ja sitkeää
   Vanha painolasti on vielä olemassa. Siis se jossa opettajan pitää omasta mielestään tietää enemmän, kuin oppilaat. Tämä ajatusmaailma on onneksi muuttumassa ja muuttunutkin. Muiden osaamista voi käyttää hyödyksi myös opetuksessa.
   
   Uusi opetussuunnitelma OPS 2016 muuttaa tilannetta uuteen suuntaan. Ei ole mitään vanhoja välineitä, joilla sitä voisi toteuttaa. Muutos on nyt pakko tehdä ja maailma muuttuu.
   
   Kunnissa voitaisiin lähteä liikkeelle esimerkiksi neljäsluokkalaisista. Kun tätä on tehty muutaman vuoden, on päästy tilanteeseen, jossa koko koulu kyllästetty tietotekniikalla. Tämä helpottaisi myös opettajien kouluttamista.
2. Tietotekniikka on kallista
   Suurin ongelma on jatkuvuudessa ei hinnassa. Tietotekniikkaa hankitaan perinteisesti investointimäärärahoilla, jolloin jatkumo puuttuu. Koulu ei tiedä, saavatko he 3-4 vuoden päästä uuden määrärahan, kun laitekanta on vanhentunut. Tämä johtaa myös epävarmuuteen tietotekniikan käyttämisessä oppimisen apuvälineenä, jolloin digitalisaation jalkautuminen kouluun hidastuu.
   
   Toisaalta, jos tietotekniikkaa hankittaisiin käyttökulubudjetista (kuten muutkin oppimisen apuvälineet) palveluna, tiedettäisiin tarkkaan, mitä kaikki maksaa kuukaudessa. Ja opettajat voisivat kehittää turvallisin mielin opettamistaan tietotekniikan avulla.
   
   Digitalisaatiota ei voi jalkauttaa investoimalla niin, että nyt tehdään nyt jotain ja ihmetellään kolmen vuoden päästä, että pitäisikö tehdä sama uudestaan. Näin ei tapahdu mitään kehitystä. Hankinnoissa pitää olla selkeä jatkumo, sillä teknologia kehittyy valtavalla vauhdilla.
3. Tietotekniikan avulla ei välttämättä saa hyviä oppimistuloksia
   
   Totta. Sitä ei tiedä kukaan, sillä dataa ei vielä ole. Uudet asiat pelottavat. Kun kirjat yleistyivät maailmassa, pelättiin, että ihmiset sokeutuvat, kun lukevat liikaa. Ei ollut silloinkaan tutkimustuloksia. Jos teemme asiat aina samalla tavalla, saamme aina samanlaisia tuloksia. Se ei ole kehitystä.
   
   

   Mahtavinta on nähdä muutos omissa asiakkaissa. Hiljattain eräs varsinaissuomalainen kuvaamataidon opettaja päätti alkaa käyttää teknologiaa opetuksessaan. Hän kertoi oppilaille mitä piti tehdä ja millä välineillä, mutta oppilaat saivat itse määrittää toteutustavan. Nyt siinä koulussa tehdään jo hienoja virtuaalinäyttelyitä. Opettaja toimi teknologian kanssa uudenlaisen kuvaamataidon mahdollistajana ja oppii edelleen jatkuvasti uusia tapoja hyödyntää tekniikkaa.

4. Jatkuva tietotekniikan käyttäminen häiritsee opetusta
   Kyllähän kaiken ylimääräisen käytön voi estää. Ei se ole ongelma teknologisessa mielessä. On kuitenkin toinen kysymys, halutaanko sitä estää. Itse en lähtisi siihen. Jos opetus ei ole riittävän mielenkiintoista oppilaan mielestä, aina löytyy muuta tekemistä. Ennen kirjoiteltiin viestilappuja tai heiteltiin kumin palasilla yms.
   
   Kysymys on oppimisesta. Opetuksen pitää olla motivoivaa ja kiinnostavaa, jotta oppimista tapahtuu. Jos tekeminen on kiinnostavaa ja käytettävät laitteet ovat kiinnostavia, niin kyllähän se ohjaa oppijaakin tekemään enemmän.
5. Oppilaitosten koneet ja laitteet ovat aina vanhoja
   Perinteisessä investointimallissahan se menee juuri noin. Laitteiden elinkaari tulee nopeasti loppuun ja niitä ei enää käytetä. Atean palvelumallissa laitekanta vaihtuu säännöllisesti, kun teknologia kehittyy. Ja vaikka rauta vaihtuu uudempaan, hinta pysyy käytännössä aina samana. Jos laite hajoaa, se vaihdetaan uuteen. Tämähän on ihan arkipäivää yritysmaailmassa.
   
   Tarkoituksena on saada aikaan jatkumo, jossa opettajakin voi kehittää omaa osaamistaan. Ei tule pudotusta kuiluun, kun laitteisto ei toimikaan. Näin homma saadaan toimimaan ja digitalisaatio jokapäiväiseksi osaksi koulunkäyntiä.